Harjoittelun alku

Sairaalassa ei ole ole merkattu yksiköiden nimiä, jonka vuoksi suunnistaminen on välillä vähän hankalaa. Minun harjoittelupaikkani on esimerkiksi 650.

Aloitin harjoitteluni UZ Brusselsissa diabetesosastolla kaksi viikkoa sitten. Harjoittelun alussa oli hieman selviteltävää, koska sairaala oli varannut minulle paikan kolmeksi kuukaudeksi yhdeltä osastolta. Olin kysynyt osaston vaihtamisen mahdollisuudesta vastaanottavalta yliopistolta jo kesällä, kun vasta mietin lähtöä ja sillä oli merkitystä päätökseeni. Sairaalalla ei ollut mitään tietoa asiasta ja he olivat jo suunnitelleet minulle aikataulun kolmeksi kuukaudeksi. He eivät ymmärtäneet miksi otin asian esille, kun he olivat jo järjestäneet kaiken niin hyvin. He kysyivät eikö tämä ole alkuperäistä suunnitelmaa parempi. Kerroin kaiken kuulostavan hienolta, mutta asiat oltiin sovittu toisin ja mielelläni olisin muillakin osastoilla. Olen valmistumassa palatessani Suomeen ja koen tarvitsevani vielä muutakin kokemusta.
Heillä ei ollut heidän sanojensa mukaan koskaan aikaisemmin ollut mitään ongelmia vaihto-opiskelijoiden kanssa ennen minua. Sanoista tuli erittäin paha mieli, koska en ollut omasta mielestäni ollut vaativa vaan ainoastaan kertonut mitä harjoittelustani oltiin sovittu. Kukaan ei ollut koskaan myöskään kuulemma itkenyt osastonhoitajan toimistossa aikaisemmin. Pyytelin anteeksi herkkyyttäni. Pelotti myös mainita, että minun ei tarvitsisi tehdä, kuin 35 tuntia viikossa 40 tunnin sijaan, mitä minulle oltiin suunniteltu. Siihen vastattiin, että minua ei voida kohdella eri tavalla, kuin muita opiskelijoita. Se oli yllättävä ero maiden välillä, koska Suomessa koulut päättävät harjoittelun toteutuksesta, joten osastolla voi olla harjoittelussa samaan aikaan hyvin erilaisilla käytännöillä olevia opiskelijoita. Esimerkiksi TYKSissä harjoittelussa ollessani ruotsinkieliset sairaanhoitajat saivat ylimääräisiä vapaapäiviä pyhäpäivistä, mutta me suomalaiset emme. Se oli heidän koulunsa käytäntö, enkä pitänyt sitä epäreiluna.
Laitettiin viestiä molempien koulujen opettajien kanssa ja sairaalan harjoittelukoordinaattori kävi pari kertaa juttelemassa kanssani. Belgian koulun opettaja kertoi minulle, että kyseessä oli osittain kulttuurillinen ongelma. Olin opiskelijana ensimmäisenä päivänä nostanut esiin asioita, jotka olisi pitänyt sanoa vasta, kun he olisivat oppineet sairaalalla tuntemaan minut. Suomessa kaikki asiat hoidetaan harjoittelun alussa kuntoon. Suunnitelman muuttaminen olisi voinut olla myös liian myöhäistä parin viikon tutustumisen jälkeen. Belgian opettaja laittoi lopulta sähköpostia kaikille ja uskon kaiken olevan nyt kunnossa. Hän jopa pahoitteli viestissään, että hän oli sanonut minulle, että saan vaihtaa osastoa. Keskustellessa olen aina saanut ymmärtää, että vika on minussa. Harjoittelukoordinaattori kertoi tulevansa parin viikon kuluttua juttelemaan kanssani osaston vaihdosta. Katsotaan nyt onnistuuko. Enää en ainakaan kysy tai pyydä mitään, kun osastonhoitaja on alkanut taas katsoa minua silmiin ja hymyillä. Teen nyt edelleen 40 tuntia viikossa, mutta pidän viikon lomaa harjoittelun aikana, joten teen kokonaisuudessaan sovitun määrän tunteja.

Osaston toisella puolella on yhden hengen huoneita ja toisella puolella kahden hengen huoneita.

Potilashuoneen WC

Itse harjoittelu on alkanut hyvin. Osastolla on 29 potilaspaikkaa ja potilaat tulevat osastolle eri syistä. Esimerkiksi kaikki sairaalaan operoitavaksi saapuvat diabeetikot menevät ensin diabetesosastolle pariksi päiväksi, jotta heidän verensokerinsa saadaan sopivalle tasolle. Osastolla myös "koulutetaan" vasta diagnoosin saaneita potilaita, kunnes he oppivat toteuttamaan omahoitoa riittävän hyvin kotiin lähteäkseen. Keskimäärin he viettävät osastolla viisi päivää (ja yötä), mutta aika voi olla lyhyempi tai pidempi potilaasta riippuen. Sairaala on hollanninkielinen, mutta hoitajat pyrkivät käyttämään potilaan äidinkieltä, joka on mielestäni yhtä usein ranska kuin hollanti. Yksi brittiläinen potilaskin on ollut, jolloin minä sain hoitaa kaiken häneen liittyvän. Osastolla ei ollut myöskään englanninkielistä opetusmateriaalia potilaille, joten tein kaksi opetuslehtistä osastolle ottamalla mallia ranskankielisistä oppaista ja kopioimalla tietoa netistä. Varmistin lukuisia kertoja, että onko se hyvä idea tai edes laillista, mutta he tekevät niin kuulemma jatkuvasti. He olivat tyytyväisiä ja kehuivat niitä osastonhoitajalle, josta tuli hyvä fiilis alun hankaluuksien jälkeen.

Verenpaine- ja kuumemittari

Pulloposti

Olin ensin puolitoista viikkoa osaston puolella. Olin aina jonkun sairaanhoitajan matkassa. Pääsin mittaamaan vitaaleja ja verensokereita sekä kirjaamaan niitä potilastietojärjestelmään, hoitamaan potilaiden päivittäisiä toimia, tekemään monofilamenttitutkimuksia (https://www.kaypahoito.fi/ima01915), petaamaan sänkyjä, antamaan lääkkeitä sekä harjoittelemaan verikokeiden ottoa ja kanyyleiden laittoa, joissa olen edelleen onnettoman huono. Olen opetellut pari fraasia ja numerot hollanniksi, mutta onnekseni useat hollanninkielisistä potilaistakin osaavat ranskaa. Jos potilaat osaavat englantia, niin vaihdan siihen potilaan aloitteesta. Usein tunnun unohtavan kokonaan englanninkielen mahdollisuuden yrittäessäni selittää asioita elekielellä. Osa hoitajista puhuu englantia paremmin kuin toiset. Esimerkiksi tällä viikolla olen ollut "kouluttajien" kanssa ja toinen heistä puhuu minulle lähes aina ranskaksi ja vastaan hänelle englanniksi tai ranskaksi osaamiseni mukaan.

Haavanhoitokärry

Liinavaatekärry

Hoitotarvikekorit

En ole huomannut suurempia eroja suomalaisen ja belgialaisen yliopistosairaalan välillä. Jotkut asiat ovat Suomessa "modernimpia" ja toiset täällä. Jostain syystä, vaikka asiat kirjataan aina koneelle, niin monet asiat tuplakirjataan myös paperille. Täällä ei ole myöskään käytössä mobiileja, joten tietokoneet kulkevat mukana kaikkialle. Asia täällä mihin en ole törmännyt Suomessa on kulkukortin käyttäminen kaikkeen. Sairaalaan, osastoille, hissiin, pukuhuoneeseen ja tietokoneelle pääsee vain korttia näyttämällä. Ruoka maksetaan sairaalan ravintolassa kortille ladattavalla saldolla ja puhtaat työvaatteet saa automaatista kortilla. Työvaatteissa on jokin tunnistin, joten palauttaessasi käytetyt vaatteet, voit hakea uudet. Kerralla voi olla kahdet vaatteet, mikä on hyvä koska koneet ovat välillä epäkunnossa.