Harjoittelu suoritettu

Rue Neuve, joka on Belgian toiseksi suosituin shoppailualue. Ei-välttämättömät kaupat avattiin joulukuussa ja sen huomaa kadulla kävellessä.

Kaksi päivää ennen lähtöäni kävin katsomassa ensimmäistä kertaa Manneken Pissia

Grand Place

Viimeisestä blogipäivityksestäni on kulunut kolme viikkoa. Aika on lentänyt kuin siivillä. Harjoitteluni päättyi eilen ja se oli samalla viimeinen ennen valmistumista. Hurjalta tuntuu, että olen kohta valmis sairaanhoitaja. Kolme ja puoli vuotta koulua takana, joka alkoi Turussa kätilöopiskelijana ja päättyy nyt toivon mukaan jouluna sairaanhoitajaksi valmistumiseen. Harjoitteluita suoritin opintojeni aikana viisi viikkoa Turussa akuutilla sisätautiosastolla, neljä viikkoa Kotkassa hemodialyysiosastolla, viisi viikkoa Kouvolassa psykiatrisella osastolla, 12 viikkoa Nepalissa ja 12 viikkoa Belgiassa. Nepalissa suoritin harjoittelun ensiavussa, kirurgisella vuodeosastolla, terveyskeskuksessa, kouluterveyenhuollossa, teho-osastolla, lapsivuodeosastolla, synnytysosastolla ja -salissa. Belgiassa suoritin harjoitteluni diabetesosastolla ja kardiologian osastolla. Suurimman osan harjoitteluistani suoritin siis ulkomailla ja käytännön kokemukseni ovat siitä johtuen hyvin erilaisista maailmoista.

Basilique Nationale du Sacré-Cœur à Koekelberg

Harjoittelu kardiologian yksikössä oli hyvin mielenkiintoinen. Edellisessä päivityksessä mainitsinkin, että kardiologian yksikkö koostuu "normaalista" osastosta, missä potilaat viipyvät pidempään ja short staystä, jossa potilaat ovat vain lyhyen aikaa, eivätkä yleensä jää yöksi. Short stay -potilaat saapuvat aamulla sairaalaan kardiologisia tutkimuksia tai toimenpiteitä varten ja pääsevät sen jälkeen joko kotiin tai siirtyvät tarpeen mukaan toiseen yksikköön. Lisäksi yksikössä on 4 medium care -potilaspaikkaa, jossa potilaat tarvitsevat hieman intensiivisempää tarkkailua ja hoitoa, sekä  6 tehohoitopaikkaa. Aikaisemmin yksikön tehohoitopaikat olivat medium care paikkoja, mutta koronatilanteen vuoksi medium care paikat siirrettiin tavallisen osaston puolelle, jotta sairaalaan saatiin lisää tehohoitopaikkoja. Tehohoitoon pyritään ottamaan ensisijaisesti kardiologisista vaivoista kärsiviä potilaita, mutta tilanteen mukaan siellä hoidetaan kaikkia tehohoitoa tarvitsevia potilaita, jotka on todettu negatiiviseksi koronavirukselle. "Oikealla" teholla hoidetaan sekä positiivisia, että negatiivisia potilaita. Tehon puolella on teholla työskennelleitä hoitajia, jonka lisäksi vuoden aikana on koulutettu muiden kardiologian yksiköiden hoitajia sinne töihin.

Tehon paikat ovat yhdeltä sivulta lasiseinäisiä huoneita, jotta hoitajat pystyvät tarkkailemaan potilaita samanaikaisesti.

Olin ensimmäiset viikot harjoittelussa tavallisella kardiologian osastolla ja ajoittain short stayssä, jonka jälkeen siirryin välillä medium careen ja edelleen tehon puolelle, jossa olin viimeiset pari viikkoa. Tavallisella puolella päivät eivät eronneet erityisemmin diabetesyksikön arjesta —monet potilaista sairastivat diabetesta ja perushoito noudatti samaa kaavaa. Short stayssa päivä kului potilaita valmistellessa, mikä oli tavallisemmin kanyylin laitto, verikokeiden ja vitaalien otto ja tarpeen mukaan karvojen ajelu. Medium caressa potilaat vaihtelivat paljon, osa oli hyväkuntoisia, mutta tehokkaamman tarkkailun tarpeessa esimerkiksi tutkimusten ja toimenpiteiden jälkeen ja osa siirtyi tehohoidosta ensin medium careen, ennen siirtymistä tavallisille osastoille. Tehohoito oli harjoittelupaikoista eniten mieleeni ja olisin ollut siellä mielelläni pidempäänkin. Tehohoitopaikoilla oli huonokuntoisia potilaita, jotka olivat tulleet esimerkiksi ensiavusta, leikkauksista tai muista yksiköistä kunnon romahtamisen jälkeen. Monet potilaista olivat nukutettuja ja hengityskonehoidossa, joten pääsin oppimaan paljon. Päivät kuluivat nopeasti, enkä muista, että siellä ollessani olisi ollut yhtäkään tylsää hetkeä, kun ei olisi ollut jotakin tekemistä. 

Hoitajat olivat teholla erityisen kiitollisia opiskelijoiden tuomasta avusta, koska välillä kiire ja paine kävivät heille liian raskaiksi. Viimeisenä päiväni eräs hoitaja itki pitkään väsymystään ja ikäväänsä vanhalle osastollensa, koska hänet oli siirretty teholle tahtomattaan koronatilanteen vuoksi. Oli kuitenkin kiva nähdä miten kaikkien kardiologian yksiköiden osastonhoitaja, tavallisen kardiologian yksikön osastonhoitaja ja hoitajia hänen vanhasta yksiköstään Cath Labista kävi juttelemassa hänen kanssaan ja lohduttamassa. Tilanne hoitajien sijoituksen mukaan on sama monilla osastoilla, kuten vanhassa harjoittelupaikassani diabetesyksikössä, joka muutettiin koronayksiköksi. Heitä nähdessäni he aina kertoivat, miten toivoisivat asioiden jo palaavan ennalleen. Hoitajat eivät myöskään saa tietää vuorojansa kuin muutaman päivän ennakkoon koronatilanteen vuoksi, koska tilanteet muuttuvat niin nopeasti.

Sairalassa oli todella paljon joulukoristeita.

Pääsin tutustumaan myös Cath labin toimintaan yhtenä päivänä, kun olin viikon päivittäin pyytänyt sitä osastonhoitajalta. Opin pikkuhiljaa pitämään puoliani harjoittelun edetessä ja ymmärsin, että jos minulle on luvattu jotain, niin ei ole väärin pyytää sitä. Osastonhoitajilla ja muillakin hoitajilla oli usein niin paljon muuta mielessään, että sain usein muistutella ja pyytää asioita useamman kerran. Cath lab kuuluu kardiologian ykiköihin, vaikka onkin toisella puolella sairaalaa. Potilaat tulevat kardiologian yksköistä, useimmiten short staystä Cath labiin tutkimuksiin, jonka jälkeen he menevät tarvitsemaahan yksikköön jatkohoitoon tai tarkkailuun. Aloitin aamun short stayssä valmistelemalla potilaat, jonka jälkeen siirryin Cat labiin seuraamaan toimenpiteitä. Pääsin auttamaan vain hieman joissakin asioissa, kuten tuomalla tarvikkeita tai antamalla lääkkeitä steriilille "instrumenttihoitajalle". Tutkimuksissa on tavallisesti lääkäri ja häntä avustava hoitaja, sekä lisäksi ei steriili hoitaja, joka hoitaa esimerkiksi kirjaamisen, tarvikkeiden antamisen ja ei steriileiden välineiden käytön. Steriili lääkäriä avustava hoitaja liikuttaa tutkimuspöytää ja röntgenlaitetta, sekä avustaa muuten lääkäriä. Päivän aikana kaikki muut tutkimukset olivat kardioangiografioita ja stentin laittoja, paitsi viimeinen, jossa potilaalta otettiin näyte sydänlihaksesta. Päivän aikana jalat tulivat kipeäksi, koska lyijysuojat painoivat niin paljon ja koko päivä oli suurimmaksi osaksi seisomista.

Cath lab

Blogin kirjoittelu on jäänyt tämän vaihdon aikana vähemmälle, kuin Nepalissa, mikä johtuu siitä, että harjoittelu oli paljon raskaampi. Tein suurimmaksi osaksi aamuvuoroja ja heräsin 5:20 aamulla. Päiväni alkoi 7:10 ja päättyi 15:20. Kotona olin noin klo 16:30. Sen lisäksi tarvitsi huolehtia muista askareista, kuten tehdä ruokaa ja muiden kurssien koulutehtäviä. Usein tuli vietettyä yksinkertaisesti liian paljon aikaa keittiössä. Töiden jälkeen teki usein mieli vain rentoutua, koska opiskelijan roolissa oleminen on välillä väsyttävää —  etenkin kun sitä jatkuu kolme kuukautta. Tuntui, että Belgiassa opiskelijoilta vaadittiin enemmän, kuin mitä Suomessa olen kokenut. Suomessa opiskelijoille toistetaan jatkuvasti, että he ovat oppimassa eivätkä ilmaista työvoimaa, mutta ehkä etenkin koronatilanteen vuoksi opiskelijat saivat tehdä kovasti töitä sairaalassa UZ Brusselissa. Toisaalta auttaminen tuntui hyvältä, kun huomasi hoitajien olevan väsyneitä ja itselle tuli hyödyllinen olo, mutta silloin oppimiskokemukset jäivät vähemmälle. Esimerkiksi sitä, että opiskelija käyttää monta tuntia päivässä vitaalien ja verensokereiden mittaukseen viikko toisensa jälkeen ei voi kutsua enää opettavaiseksi, paitsi ehkä siinä mielessä, että opiskelija oppii tietämään paikkansa. Hoitajat olivat toki erilaisia ja joidenkin kanssa työskennellessä sain keskittyä asioihin, joita en vielä osannut. Kieli toi lisäksi omat haasteensa, kun hoitajat puhuivat keskenään vain hollantia. Tuntui välillä typerältä olla jatkuvasti keskeyttämässä heidän hauskoja keskusteluja, kun hetken päästä he jatkoivat taas puhumista hollanniksi. Sellaista se toisaalta on ulkomailla, kun olet ryhmän ainoa, joka ei osaa paikallista kieltä. Belgialainen kaverini koki saman Suomessa ja minä koin saman myös Nepalissa. Välillä ärsytti myös, kun lähes kaikki hoitajat olettivat minun jo ymmärtävän hollantia ja hämmästelivät, etten ollut vieläkään oppinut sitä. Toki motivaatio on tärkeä tekijä kielen oppimisessa, mutta en usko, että minulla olisi ollut energiaa yrittää harjoittelun aikana sitä opiskella.

Harjoitteluni alkoi hieman negatiivisissa tunnelmissa, mutta parani huomattavasti loppua myöten. Teholle päästyäni olisin jatkanut harjoittelua vielä mielelläni pidempäänkin, koska hoitajat ottivat minut siellä todella hyvin vastaan ja olisin halunnut enemmän aikaa oppia asioita siellä. Toisaalta olin kiitollinen, että pääsin suorittamaan edes 5 viikkoa kardiologian yksikössä, koska alunperin sairaala oli suunnitellut minun suorittavan 12 viikkoa harjoittelua diabetesyksikössä. Ymmärrän toki, että heistä oli outoa laittaa opiskelija niin lyhyeksi aikaa harjoitteluun yhteen paikkaan, koska heillä opiskelijat suorittavat esimerkiksi 4 kuukautta viimeistä harjoittelua yhdessä paikassa. Käytännöt ovat erilaisia.

Palaan Suomeen maanantaina. Minun oli tarkoitus palata vasta tiistaina, mutta lentoni peruttiin. Lentoyhtiö oli ystävällisesti siirtänyt minut maanantain lennoille, mutta määränpää oli vaihtunut Helsingistä oli Osloksi, jonka vuoksi aloitin muutaman päivän taistelun asian selvittämiseksi. Parhaimmillaan odotin jonossa tunnin ennen kuin minut yhdistettiin asiakaspalvelijalle, ja välillä puhelut katkesivat ja sain aloittaa jonotuksen uudestaan. Minut siirrettiin puheluissa aina uudelle henkilölle, joten sain yhden puhelun aikana selittää tilanteen useamman kerran. Jokainen puhelu päättyi aina siihen toteamukseen, että lipun vaihdon onnistuminen täytyy varmistaa lentoyhtiöltä ja minun tulee odottaa 24 tuntia ennen vastausta. Vastausta ei tullut 72 tunnissakaan. Lentoyhtiön kautta en pystynyt lippujani vaihtamaan, koska olin varannut liput Supersaverin kautta. Lopulta tänään aamulla kuudennen Supersaverin asiakaspalvelijan kanssa käyneeni keskustelun jälkeen päätin perua lennot ja varata uudet, koska lähtöön oli enää kaksi päivää. Kyllä helpotti muutaman päivän stressin jälkeen, kun tietää nyt varmasti pääsevänsä kotiin suunnitellusti. Tästä lähtien varaan liput aina suoraan lentoyhtiöltä.

Tuntuu hieman jännitävältä palata takaisin Suomeen, kun on tottunut kolmessa kuukaudessa niin erilaiseen arkeen täällä. Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun asuin yhdessä muiden kanssa. Nepalissa asuin hetken aikaa Alexin kanssa samassa Airbnbssä, mutta meitä oli vain kaksi ja sitä kesti vain kuukauden. Vietimme lisäksi talon ulkopuolella enemmän aikaa yhdessä kuin mitä majapaikassamme. Täällä Belgiassa vietimme paljon aikaa yhdessä keittiössä tehden ruokaa, opiskellen, pelaten korttia tai jutellen. Jos en tullut suoraan harjoittelusta kotiin niin kämppikseni saattoivat laittaa viestiä, koska he olivat huolissaan minusta. Kun olin sairaana niin kämppikseni kävivät minulle kaupassa. Kävimme yhdessä talon kuntosalilla ja jumppasimme keittiössä. Meillä oli erilaiset käsitykset siisteyden suhteen, joka ärsytti välillä, mutta se oli vain hetkittäistä, kun taas muisti, että kukaan ei pakota minua myöskään siivoamaan muiden jälkiä. Siivosimme usein myös yhdessä ja kämppikset ottivat hyvin vastaan kotiaskareiden delegoimisen. Toisaalta yhdessä asuminen oli hauska kokemus sen takia, että sen tiesi kestävän vain lyhyen aikaa.

Jäähyväisbileet kämppisten kanssa tänä viikonloppuna. Meistä neljä lähtee nyt muutaman päivän sisään ja keittiössä tulee olemaan hiljaisempaa.

Kaiken kaikkiaan vaihtokokemus oli äärimmäisen hieno ja unohtumaton. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, paitsi ehkä muutaman pahimman päivän munuaistulehduksen kanssa.